Olen usein ihmetellyt onko rikoksesta saatu rangaistus linjassa terveen maalaisjärjen kanssa. Ihmetellessäni ja pohtiessani asiaa olen tullut siihen tulokseen, että rangaistus on merkittävä valtion vallankäytön väline.
Rangaistuksella on tarkoitus vaikuttaa jokaisen elämään. Rangaistaessa ihmistä häneltä riistetään yksilölle normaalisti kuuluvia oikeuksia ja hänelle aiheutetaan tarkoituksellisesti kärsimystä. Miten rangaistuksen tuottama kärsimys yksilölle oikeutetaan ja mikä on toista vakavampi rikos?
Olen seurannut tai enemmänkin minulla on pistänyt silmään eriskummalliset tuomiot, joita on eri rikoksista langetettu. Ensimmäisenä kohoaa valtiota vastaan tehdyt rikokset, jotka ei usein edes täytä rikoksen tunnusmerkkejä.
Puhutaan nyt sitten vaikka veroihin liittyvistä rikoksista. Verojen maksamatta jättäminen ei ole rikos, ei Suomen rikoslain mukaan. Tuloista, muusta hyödykkeestä tai etuudesta ilmoittamatta jättäminen on rikos ja siitä määrätty rangaistus on varsin kova.
Valtiolla ei ole, toisin kuin yksityisellä ihmisellä tarvetta todistaa olevansa oikeassa, ei Suomen rikoslaissa. Rikoksien ja rangaistuksien keskinäinen vertailu tekojen ja rangaistuksien osalta ei maalaisjärkeen mahdu.
Esimerkiksi salakuljetat nuuskaa Suomeen myynti tarkoituksena, siitä saadaan selkeää taloudellista hyötyä ja verotulot jää valtiolla saamatta. Tästä rangaistus on määrästä riippuen vankeutta neljästä kuukaudesta neljään vuoteen?
No, laki sanoo näin ja tuomiot ovat ankaria. Mutta entäs kun joku käyttää lasta hyväksi tai raiskaa jonkun, mikä on tuomio? Tavallinen kansalainen ajattelee sen varmasti vakavampana rikoksena, kuin nuuskan laittoman tuomisen maahan. Mutta rikosoikeus tekee jopa päinvastoin, nuuskan maahantuoja saa kovemman rangaistuksen.
Rikosoikeus on kummallinen ja sen päätökset ja rangaistukset eivät ole millään filosofialla ymmärrettävissä. Herää kysymys, kuka ja ketkä laativat rikoksista annettujen rangaistuksien laadun ja määrän. Tähän kysymykseen vastausta tuskin saa keneltäkään tai ainakaan sellaista vastausta, joka olisi samoilla linjoilla tavallisen tallaajan oikeustajun kanssa.
Varmasti nostetaan esiin erilaisia näkökulmia ja syitä rikoksen rangaistuksesta ja vastuista. Asetetaan neurotieteen ja käyttäytymistieteiden tutkintatulokset rangaistuksien ”kovuuden” määräämiseksi. Huomioidaan lapsuuden traumat, kulttuurierot ym. ?
Minulla on olo, että rikos ja rangaistus, eivät ole keskenään missään nimessä oikeassa suhteessa ja ajaudumme yhteiskuntajärjestykseen, joka ei kohtele jäseniään tasavertaisesti, eikä rikoksia erivertaisesti. Miten sinusta?
– Tape Valkonen