Jatkoa Rikosmedian aiemmin julkaisemaan Ville Lehmusmetsän haastatteluun.
Lehmusmetsä odotellessa hovioikeuden alkua hän sai kutsun toiseen oikeudenkäyntiin todistajan roolissa, jossa hänen tarkoituksensa oli kertoa rakennustarvikkeiden ostosta eräältä toiselta henkilöltä.
– Ollessani kuultavana todistajan aitiossa syyttäjä P.Könönen kysymyksiä liittyen tasaamisien tarkoitukseen. Aluksi hänen esittämät kysymykset olivat asiallisia, mutta pian hän alkoi väittämään, että olen syyllinen törkeään huumausainerikokseen, josta olen ollut syytettynä. Kerroin niin Könöselle kuin koko käräjäsalissa olleilla paikalla olijoille, että tämä ei pidä paikkaansa ja tämän on todennut myös käräjäoikeus päätöksessään.
– Syyttäjä ilmotti, ettei välitä käräjäoikeuden päätöksestä ja jatkoi syytellyä, että olisin syyllinen. Tässä kohtaa menetin täysin kunnioituksen syyttäjää kohtaan istuessani vielä todistajan aitiossa ja käytökseni muuttui epäkunnioittavaksi häntä kohtaan.
– Todennäköisesti tämä voimakas reaktioni vaikutti suuresti siihen miten tuomarit minut asiassa näkivät ja päätyivät laittomaan tuomitsemiseeni antamassaan tuomiossa Kymenlaakson käräjäoikeudessa tässä toisessa oikeudenkäynnissä. Tuomiolauselmassa minut mainitaan nimeltä syylliseksi törkeään huumausainerikokseen.
– Tämä on täysin laiton menetelmä, koska en itse ollut syytettynä kyseissä oikeudenkäynnissä ja juuri samaisessa Kymenlaakson käräjäoikeudessa minut todettiin syyttömäksi vain puoli vuottta aiemmin. Olin siis syytön omassa oikeudenkäynnissä, mutta syyllinen toisten oikeudenkäynnissä, Lehmusmetsä tuhahtaa.
LUE MYÖS: Erikoishaastattelu Ville Lehmusmetsä, Osa 1.
R-kioskin myyjä todistus kaatui
Maaliskuussa 2018 hovioikeuden istunto alkoi Lehmusmetsän ensimmäisessä asiassa. Lehmusmetsä vaihtoi ennen hovioikeutta asianajajaansa. Uuden asianajajan myötä hän kertoo saaneensa puolustuksena tuolloin vahvemmaksi.
– Saimme näytettyä toteen asioita ja puolustukseni asiaan oli niin vahvaksi, että syyttäjä luopui heti hovioikeuden alussa kaikista poliisi todistajista. Syy miksi syyttäjä luopui tarkkailuryhmän poliisien kuulemisesta on todella mielenkiintoinen. Syytteen pohjana oli poliisin rakentama esitutkinta ja siitä johdettu teon kuvaus. Tätä teon kuvausta tuki poliisin tarkkailuryhmän havainnot ja yksi todistaja.
– Teon kuvauksessa kerrotiin, kuinka poliisin mielestä olin tavannut huumeiden vastaanottajaa sekä käynyt ostamassa Maxcom-merkkisen matkapuhelimen R-kioskilta. Tätä ostotapahtumaa todisti poliisin hankkima todistaja kyseisen R-kioskin myyjä. Maxcom-merkkinen puhelin on väitetty olevan samainen puhelin, mikä löytyi huumeiden vastaanottajalta hänen pidätys tilanteessa. R-Kioskin myyjä kertoi kuulusteluissa lähes puoli vuotta kiinni ottamiseni jälkeen, että hänen muistinsa mukaan juuri minä olisin ostanut Maxcom-merkkisen puhelimen joskus loppuvuodesta 2016.
– Tämän lisäksi poliisilla oli esittää näyttönä kassakoneen kuitti, mistä ilmenee kyseisen puhelimen myynti sekä Saunalahden-liittymän osto sekä niiden hankinta aika ja päivä. Myyntitositteesta ei kuitenkaan näe puhelimen imei-koodia, eikä ostetun puhelinliittymän numeroa.
– Poliisi kuitenkin vakuutti teon kuvaksessaan, että puhelin ja liittymä ovat täysin sama kuin huumeiden vastaanottajalta takavarikoidut. Todellisuudessa poliisi on kuitenkin koko ajan tiennyt, etten ole voinut ostaa puhelinta, koska sillä on ollut hallussaan puhelinkuuntelu tallenne, jossa samalla hetkellä kun kyseinen Maxcom-puhelin on ostettu olen ollut toisaalla ja ääneni kuuluu tallenteella. Käräjäoikeuden päätöksessä R-kioskin myyjän todistetta ei pidetty uskottavana, jonka lisäksi Lehmusmetsän puolustus vaati käräjäoikeuden salissa kuultavaksi Lehmusmetsän vaimon puhelin tallenteet. Lehmusmetsän puolustus ei saanut tallennetta kuultavaksi.
Syyttäjä perui todistajat
Lehmusmetsän asianajaja sai hoidettua ajan kuitenkin poliisilaitokselle, missä hän ja Lehmusmetsä pääsivät kuulemaan tallenteen. Aika sijoittui juuri ennen hovioikeuden alkamiselle.
– Muista miten jännittynyt olin tallenteen kuulemista ja vielä paremmin muistan sen ilon tunteen kun tallenteelta kuului ääneni ja olin varman, että nyt viimein olimme puolustukseni kanssa todistaneet asiassa syyttömättömyyteni, koska nauha osoitti etten voinut ostaa puhelinta ollessani mualla samaa aikaan. Lisäksi tallenne todisti tutkivien poliisien epärehellisen toiminnan minua kohtaan. Puhelimen ostotilanteeseen liittyi useita poliisin tarkkailuryhmän jäseniä. Koska heidän tarkoituksena oli todistaa liikkeistäni puhelimen ostopäivänä. Lisäksi samojen poliisin oli tarkoitus todistaa teon kuvauksessa esitetyt tapaamiset huumeiden vastaanottajan kanssa. Syyttäjä kuitenkin päätti luopua poliisi todistajien kuulemisesta tallenteen kuuntelun jälkeen hovioikeudessa.
– Poliisi siis tiesi koko ajan etten voinut ostaa kyseistä puhelinta sekä sen etten ollut tavannut huumeiden vastaanottajaa. Tästä huolimatta he rakensivat teon kuvauksen ja todistivat valan alla käräjäoikeudessa, mutta eivät enää hovioikeudessa. Veikkaan, että todennäköisesti he tekivät näin kahdesta mahdollisesta syystä. Joko he uskoivat täydellä sydämellään minun olevan syyllinen tai sitten heillä ei ollut omasta mielestään vaaraa jäädä valehtelustaan kiinni, koska uskoivat minun olevan hiljaa loppuun asti. Molemmissa vaihtoehdoissa poliisi oli kuitenkin väärässä. Mielestäni hovioikeus meni osaltani todella hyvin ja olin täysin varma, että tuomio tulisi olemaan vapauttava, Lehmusmetsä muistelee tuntemuksiaan hovioikeuden loputtua.
Shokkipäätös
Lehmusmetsän mukaan hänellä oli kaksi syytä uskoa hovioikeuden vapauttavaan päätökseen. Hänen mielestään he olivat onnistuneet asianajajan kanssa todistamaan poliisin sekä syyttäjän väitteet virheelliseksi sekä he olivat todistaneet omissa puheenvuoroissaan tapahtuma kulun todellisuuden. Itä-Suomen hovioikeus päätyi lopulta kuitenkin langettamaan tuomion, mikä oli täydellinen shokki Lehmusmetsälle.
– Mietin ennen tuomion tulemista, että päätös ei voisi olla mikään muu kuin vapauttava osaltani, mutta tullessaan se oli niin minulle kuin läheisilleni täysi shokki, Lehmusmetsä kertaa hiljaa.
Suomessa niin käräjäoikeuksien kuin hovioikeuden tuomiolauselmat ovat julkisia asiakirjoja, jotka kuka vaan voi tilata halutessaan. Lehmusmetsän hovioikeuden päätöksen perusteet olivat todella erikoiset. Päätöksen pohjana oli kokonaisarviointi, jonka mukaan Lehmusmetsän tapaamisille henkilöiden kanssa, jotka ovat syyllistyneet törkeään huumausainerikokseen ei ollut mitään muuta selitystä kuin huumauskaupoista sopiminen.
Lisäksi tuomiossa todetaan, että häntä kohtaan ei ole varsinaista näyttöä, mutta ei voi myöskään olla sattumaa, että hän on tavannut huumekauppoihin liittyviä henkilöitä sattumalta niihin aikoihin kun kyseiset henkilöt ovat valmistelleet huumekuljetuksia.
Lehmusmetsä itse toi hovioikeudessa esille kertomuksissaan, että tapaamiset ovat liittyneet salattujen puhelinjärjestelmien kaupankäyntiin. Kertomuksen tukena oli kanssa syytetyn kertomus poliisikuulusteluista sekä kolmen eri todistajan kertomus. Hovioikeuden tuomiossa nämä todisteet olivat ohitettu täysin eikä niistä mainittu siinä sanallakaan.
Lisäksi hovioikeuden tuomarit perustelivat antamassaan tuomiossa salattujen puhelinjärjestelmien kaupan käyntiä epäuskottavaksi, koska kaupoista ei ole jäänyt todisteiksi mitään kuitteja eikä tilisiirtoja.
– Toimme esille hovioikeudessa niin itse kuin todistajat, että salattuja puhelinjärjestelmiä ei ole mahdollista ostaa niin, että niistä saisi kuitin tai saisi rahaa tilisiirrolla, koska näiden laitteiden tarkoituksena on vahva identiteetin suoja. Hoviokeus ei tätä huomioinut.
– Nyt olemme saanut haltuumme vuosia myöhemmin Ranskan poliisin raportin, jossa heidän belgialaiset kollegansa kertovat itse tutkimuksistaan, missä he ovat hankkineet salattuja puhelinjärjestelmiä koe käyttöönsä. Poliisit kertovat raportissa, miten salattujen puhelimen osto tapahtuu salamyhkäisesti liikkeiden takahuoneissa eikä niistä saa kuittia eikä puhelimia voi maksaa tilisiirooilla. Poliisi siis myös itse vahvistaa nyt vuosia myöhemmin kertomukseni täysin todeksi.
– Koko rikosprosessin ja oikeusprosessin ajan on ollut selvästi nähtävissä poliisin virheellinen uskomus syyllisyydestäni. Tämän saman uskomuksen he ovat saaneet myös syöpymään syyttäjien ja tuomarien ajatuksiin. Kaiken tämän näkee oikeuden papereista, kuinka todisteista arvioidaan väkisin niin, että ne on syyksi luettavia.
– Missään prosessin vaiheessa kukaan syytetyistä ei ole väittänyt minun syyllistyneen huumausaine rikoksiin. Missään prosessin vaiheessa minulta ei ole löytynyt huumeita, eikä missään prosessin vaiheessa poliisi ole saanut ainuttakaan keskustelua tallennettua, missä puhuisin huumeista. Poliisi on uskonut minun sopineen huumekaupoista vain koska liikkeeni olivat heidän mielestään epäilyttäviä.
– Uskoni Suomen oikeuslaitokseen on koetuksella, mutta sitä enempi uskoni suomalaisiin asianajajiini on koetuksella. Mielestäni asianajajien tehtävä on pitää syytettyjen oikeusturvasta kiinni ja tätä tehtävää he hyvin harvoin pystyvät täyttämään sellaisten asiakkaiden kohdalla, jotka ovat aiemmin tuomittu rikoksista tai huumeihin liittyvissä oikeudenkäynneissä.
– Lisäksi Suomessa tuomareilla on vapaa todisteiden harkinta valta. Kun tuomarilla on vapaus tulkita todisteita haluamallaan tavalla on suuri merkitys sillä, miten tuomarit he näkevät syytetyt. Monet tutkimukset osoittavat, että ihminen kerää ympäröivästä todellisuudesta, niitä asioita mieleensä joihin uskoo tai haluaa uskoa.
– Uskon, että poliisit ovat onnistuneet minun puolustustani paremmin taustakeskusteluissa kääntämään tuomareiden katseita haluamaansa suuntaan, sillä harva suomalainen asianajaja kykenee taustakeskusteluissa puolustamaan asiakastaan tarpeeksi tehokkaasti.
Mielestäni suomalaiset oikeusistuimet nojaavat liikaa oikeussalien ulkopuolella käytävään keskusteluun, joka vaikuttaa suuresti siihen miten todisteita ja ihmiset arvioidaan. Uskon, että tämän näkemykseni jakaa useat eri tahot ja ihmisryhmät.
Toivo elää
Lehmusmetsä istuu parasta aikaa Itä-Suomen hovioikeuden hänelle langettamaa kahdeksan vuoden tuomiota törkeistä huumausainerikoksista, minkä tuomio on lainvoimainen.
– Syy miksi annan tämän haastattelun on, että haluan kertoa tässä asiassa oman puoleni kolikosta, koska taustani takia minun on vaikea saada ääntä kuulumaan ja ketään uskomaan tarinaani, Lehmusmetsä lopettaa haastattelun.
Helsingin hovioikeus ei ole antanut Lehmusmetsän tapauksessa instuntopäivää. Mikäli hovioikeus aikanaan pitää voimassa käräjäoikeuden Lehmusmetsälle langettaman 13 vuoden tuomion Lehmusmetsän yhteenlaskettu tuomio törkeistä huumausainerikoksista olisi historiallinen 21 vuotta, mikä on noin 4 vuotta enempi kuin keskiverto pituus elinkautiselle Suomessa.
Suomen lain mukaan pisin yksittäinen törkeä huumausainerikos tuomio voi olla maksimissaan 13 vuotta.